Valmistumisen kynnyksellä

Eilen oli vihoviimeinen koulupäivä missä esitimme opinnäytetyömme. Maanantaina alkaakin sitten viimeinen työssäoppiminen. Sen vietän kennelissä, eli uusia tuulia luvassa. Saa nähdä miten tulen toimeen suuren koiralauman kanssa, kun olen tottunut komentamaan lehmiä ja hevosia...

Sitten vähän muistelua. Kolme vuotta on mennyt aivan järjettömän nopeasti. Muistan vieläkin niin hyvin kuinka jännitin pääsykoetta, kun isä soitti kesken kesäleirin että Ahlmanilta tuli kirje ja pääsin kouluun, ensimmäisen päivän, ne monet maanviljelytunnit ja kun lehmien hoito oli uutta ja hienoa. Olen oppinut tämän koulun aikana paljon. Tavannut mahtavia ihmisiä koulussa ja tiloilla. Itsevarmuus on kasvanut huimasti, samoin tietysti ammattitaito. Olen myös itsenäistynyt, hankkinut koiran ja muuttanut pois kotoa.

Tulevaisuudesta en osaa vielä sanoa mitään, kaikki unelmat ovat muuttuneet matkan varrella ja nyt kaikki on vähän auki. En tiedä jatkanko tällä alalla, vai opiskelenko jotain uutta. Yrittäminenkin kiinnostaa, joten saa nähdä mihin tässä joudutaan. Vaikka en jatkaisikaan alalla niin voin sanoa että nämä kolme vuotta eivät todellakaan menneet hukkaan! Kiitos luokkakavereille ja opettajille!

Meidän "penkkareista". Maajussit ja elukat

Hevosten hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen 10ov

Tähän tutkinnonosaan piti kuulua kaksi viikkoa lähiopetusta ja kahdeksan viikkoa työssäoppimista, mutta opettaja päättikin että lähdetään heti ensimmäisen viikon jälkeen töihin. Tämä oli siis ennen joulua, eli kylmiä tallipäiviä oli luvassa.
Suoritin työssäoppimisen eräällä tallilla Terälahdessa. Se on erikoistunut vuonohevosten kasvatukseen, löytyi sieltä tosin muitakin rotuja ja yksityisiä hevosia.
Työni alkoivat kahdeksalta, ja ensimmäisenä vaihdoin kaikille vedet ja laitoin loimet niitä tarvitseville. Kun aamuheinät oli syöty, vein kaikki ulos. Sitten vuorossa oli karsinoiden siivous, heinien ja ruokien jako valmiiksi, käytävän lakaisu, vesiastioiden täyttö ja päiväheinien jako. Iltapäivällä työt vaihtelivat pihattojen ja tarhojen siivouksesta ja vesien viennistä hevosten liikuttamiseen. Tein pari lauantaitakin jolloin pääsin auttamaan aloittelijoiden tunnilla ja maastoryhmän mukaan. Pääsin myös auttamaan kun paria nuorta hevosta koulutettiin. Opin aivan valtavasti tämän yhdeksän viikon aikana. Sain todella paljon kehuja tallinomistajilta sekä yksityisten hevosten omistajilta, ja kolmonenhan tästä napsahti! Lupauduin töihin jatkossakin aina kun tarvitaan.

Kissa ratsastaa 1

Kissa ratsastaa 2

Lapset innostu vesiastiasta :)

Ei huolta, en jättäny sitä ihan tohon kuntoon!

Hyöty- ja lemmikkieläinten hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen -työssäoppiminen

Olin siis luokkakaverini Benitan kanssa 29.4-6.6. kuusi viikkoa työssäoppimassa ratsastustalli/kotieläinpiha Ponimaassa Eräjärvellä. Paikka oli minulle ennestään tuttu, sillä olen käynyt siellä ratsastamassa. Paikka on myös sama missä järjestimme viime viikonloppuna opinnäytetyönämme tapahtuman.

Tilalla on siis tallirakennus, ja paljon tarhoja ja suojia eri eläimille. Nimensä mukaan Ponimaassa on paljon poneja, enimmäkseen shettiksiä, welhsejä ja newforesteja, mutta löytyy pari friisiläistäkin jos kaipaa suurempaa ratsua. Muita eläimiä on myös melkoinen määrä. Löytyy aaseja, miniponeja, haisunäätä, minipossuja, vuohia, lampaita, koiria, kissoja, kaikenlaisia lintuja, pupuja, marsuja, chinchilloja, supikoiria ja kettu. Varmasti jäi joitain mainitsematta, mutta eihän niitä kaikkia voi muistaa!

Meidän työnkuvaan kuului siis aamuisin kaikkien eläinten ruokinta (säilörehua isoille elukoille sekä hepoille tarhaan jos ei ollut paaleja, puput ja linnut siemenseosta) ja vesien vaihto ja hevosten ulosvienti (kun olivat vielä tallissa yötä). Sitten päivällä siivosimme ja kuivitimme karsinat, laitoimme niihin iltaheinät, leivät ja vedet sekä varmistimme että hevosilla ja muilla isommilla eläimillä oli tarpeeksi vettä ulkona. Sitten jos jäi aikaa niin harjailimme eläimiä, siivosimme tarhoja, ratsastimme, jne. Illalla vielä veimme hevoset sisälle ja ajoimme linnut mökkeihinsä.

Sitten oli myös lampaiden kerintää ja vuohien ja lampaiden sorkkien leikkuuta. Kerintä oli aika mielenkiintoista, sillä saimme tehdä sen saksilla... No, kyllä se onnistui, mutta ihan kunnolla lyhyeksi villaa ei saanut.

Ratsastimme suunnilleen joka päivä, ja sain toimia opettajana Benitalle joka ei tosiaan ennen ollut hevosen selässä ollut. Kyllä se siitä alkoi sujua, ja saatiin Benitasta leivottua kunnon heppatyttö.
Pääsin myös vetämään parina kertana maaston muutamalle tuntilaiselle, kun ratsastuksenopettaja oli poissa.
Sitten oli tietysti kotieläinpiha-asiakkaiden opastamista, lapsille ponitalutusta ja eläinten esittelyä. Parina päivänä tuli käymään myös kokonainen päiväkotiryhmä jolle ohjelmassa oli makkaranpaistoa sekä ponitalutusta.

Viimeisellä viikolla siellä alkoi myös kesän ensimmäinen heppaleiri, ja sain vielä perushommien lisäksi vahtia leiriläisiä.

Loppuun vielä kunnon kuvapläjäys:

Harjailtiin miniponeja. Jessus niistä lähti kyllä karvaa..

Nämä kaksi otettiin joka päivä meidän yksiöön piristämään. Ja annettiin samalla silmätipat tulehduksen takia.

Ratsastamaan lähdössä

Taluteltiin välillä Elliottia. Tai toisinpäin..

Tehtiin pupunpoikasturvallista häkkiä

Maastoon lähdössä

Tyytyväiset asiakkaat

Puuppa

Minipossu Metusalem

Näin se hoituu

Näitä neitejä oli neljä

Benita rassassaa

Minä ja Madde ponitalutuksessa

Opinnäytetyö

Järjestän opinnäytetyönäni tapahtuman Benitan kanssa viime työssäoppimispaikallamme Ponimaassa. Tapahtuma on siis jo 7.9, ja järjestelyt menevät vähän viime tinkaan kuten mainostuskin, mutta toivomme silti että saisimme jonkun verran asiakkaita paikalle.
ponimaa.fi
syysriehan facebook-sivut

Turun reissu

Meillä on nyt menossa valinnainen Hyöty- ja lemmikkieläimistä hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen 10ov. Se sisältää neljä viikkoa lähiopetusta ja kuusi työssäoppimista. Lähiopetuksen puitteissa kävimme maanantaina 8.4. tutustumassa neljään erilaiseen lemmikkieläinhoitolaan/lääkäriin/löytöeläinkotiin. Vaikka autossa istumista mahtui päivään paljon, oli hauska ja opettava reissu.


Ensimmäisenä kävimme Etelä-Hämeen eläinhoitolassa. 
Hoitola sijaitsi aika syrjässä metsän keskellä, mikä sinänsä on hyvä asia, koska silloin koirien haukunta ei häiritse naapureita ja on hyvät lenkkipolut. Toisaalta taas syrjäinen sijainti voi vaikeuttaa asiakkaiden saamista. Hoitolarakennus oli uusi ja hieno, eläimillä oli todella hyvät tilat ja ulkotarhat. Miinuksia ei oikeastaan paljoa ollut, paitsi eläimillä olisi voinut olla häkeissä enemmän virikkeitä.

Toinen etappi olikin sitten eläinlääkäriasema Vethaus.  Siellä oli hienot uudet tilat ja laitteet, ja hyvä sijainti. Asiallinen paikka, ei muita miinuksia kuin odotustilan koko.


Kolmantena menimme Turun keskustassa sijaitsevaan lemmikkihoitola Gomak:kiin. Ollakseen vanhaan taloon tehty, niin paikka oli yllättävän tilava. Sijainti oli asiakkaiden osalta varmasti aika ihanteellinen, mutta taas eläinten osalta ei niinkään. Varsinkin jos hoitoon tulee koira joka on tottunut kulkemaan vapaana maalla, niin voi olla aika shokki joutua uuden ihmisen kanssa lenkkeilemään keskustassa.


Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä menimme  Turun kaupungin löytöeläinhoitolaan, mikä oli todella hieno ja iso paikka. Kaikki viimesen päälle laitettu, kaikenlaisia laitteitakin löytyi, kuten esimerkiksi ”paskansyöjä”. Varauduttu hoitamaan kaikenlaisia eläimiä niinkuin pitääkin. Linnuille oli isot hienot häkit, ja koirille iiiso ulkotarha. Ei oikeastaan yhtään miinuksia.

Kohteista ei ole kuvia, kun en jaksanut alkaa kameraa kiikuttamaan, mutta tässä parit matkakuvat.

Oikeen kodikas pikkubussi

... : DDD sori kaverit tää on vaan mahtava

Tuotantoeläinten hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen 10ov

Tämän kahdeksan viikon työssäoppimisen suoritin 600 emakon sikalassa. Pakko myöntää että menin sinne suurimmaksi osaksi hevosten takia... Tilalla oli 16 hevosta, joista kaksi oli ratsuja, kuusi varsaa, ja 8 siistostammaa. Ratsuja ei ollut juurikaan liikutettu puoleentoista vuoteen, mutta se ei minua haitannut. Ensimmäisen viikon olin tallilla, kun sikalassa oli niin kiireistä ettei kukaan ehtinyt opastaa. Hommiin kuului ruokinta, ulosvienti, karsinoiden siivous ja kuivitus, iltakaurojen ja heinien valmiiksilaitto, parin varsan ajaminen, ja extrajuttuina mm. aidan korjausta, välineiden putsausta ja ratsujen juoksuttamista. Tämä oli todella kiva viikko, opin varsinkin ravureista paljon uusia asioita, kun tietoni ovat tähän mennessä rajoittuneet aikalailla ratsuihin.

Sitten mentiinkin sikalaan! Onneksi en pelkää rankkaa työtä, sillä sitä tämä oli parhaimmillaan. Eikä vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Päivittäiset perushommat opin nopeasti (ruokinnan tarkkailu ja sääteleminen tietokoneella, sairaiden lääkitseminen, paskan kolaaminen jne). Antibiootin piikittämisen opin heti, ei muuta kuin korvasta kiinni ja nopea tuikkaus niskaan. Antibioottia annettiin aina kun possussa oli jotain "vikaa", eli yleisimmät syyt olivat korvatulehdus, syöty häntä, ja niveltulehdukset. Hampaiden hiominen vaati jo hieman totuttelemista, sillä kone kuulosti aivan hammaslääkärin poralta, hammaspöly haisi pahalle, pikkupossut eivät saaneet kipulääkettä ja toimenpide tuntui olevan aika kivulias... ne myös huusivat ja räpistelivät todella kovaa. Mutta harjoitus teki mestarin, ja viimeisillä viikoilla possut meni jo liukuhihnalla. Kastrointi olikin sitten toinen juttu... Ei siinä muuten mitään, mutta minun mielestäni oli niin epäreilua possuparoille laittaa minut tekemään se homma! Aiheutin kokemattomana niin paljon lisäkärsimystä että inhotti. Tein kyllä kun pyydettiin, mutta verta, hikeä ja kyyneliä se vaati.

Ensimmäisellä viikolla en käyttänyt hengityssuojainta, mikä kostautui heti. Henki ei kulkenut enää vapaa-ajallakaan kunnolla, ja syvään hengittäessä yskitti. Onneksi vaivat katosivat kun aloin käyttää suojainta. Työympäristön lämpötila huiteli aina yli +25 asteessa, joten pitkähihaisen käyttö ei ollut vaihtoehto. Hihaton haalari ja t-paita, niillä mentiin. Ainoa miinus siinä oli se, että iltapäivällä kädet olivat enemmän tai vähemmän paskaiset kyynerpäistä alaspäin.

Kaikkea tuli koettua ja nähtyä, ja olen todella ylpeä että jaksoin luovuttamatta loppuun asti. Tämän jälkeen ainakin tiedän että pystyn vaikka mihin, ja että sikala ei ehkä kuitenkaan ole se unelmien työpaikka juuri minulle.
Loppuun vielä kuvia hepoista!

Olen turvallinen ratsastaja... Yksin maastossa kamera kädessä. No, onneks on vakuutukset kunnossa.

Maaseutuyrittäminen 10ov

Tähän tutkintoon kuului nuori yrittäminen, josta olen jo kertonut aikaisemmin täällä.
Nyt toisena vuonna kävimme tutkinnon toisen osan maatilatalouden suunnittelun, jossa opimme mm. veroista, tuista, sukupolvenvaihdoksesta, viljelysuunnitelmista, käyttämään Agrineuvos-ohjelmaa, laskemaan katetuoton vuoden ajalle, ja paljon muuta.
Lopussa meillä oli kaksi tenttiä, joista toisen teimme kotona moodlessa. Aikaa siihen oli varattu kuusi tuntia, ja kysymyksiä oli seitsemän. Saimme molemmissa tenteissä käyttää kaikkia annettuja materiaaleja, ja nettiä apuna, mutta haastavaa oli silti. Ensimmäinen tentti oli todella laaja, ja aika loppui kesken vaikka aloitin heti sen auettua, enkä pitänyt taukoja. Toinen tentti pidettiin koululla, moodlessa sekin. Kysymyksiä oli vain neljä, mutta sitäkin haastavampia. Sain tämän tehtyä alle kolmessa tunnissa.
Arviointikeskusteluja ei ole vielä pidetty, joten en ole varma tarvitseeko mitään tehtävistä uusia. Tentit on arvioitu moodleen, ja sain ensimmäisestä 13/21, ja toisesta 7/12. Olen itse todella tyytyväinen tähän suoritukseen.
Maatilatalouden suunnittelussa tuli niin paljon uutta (ja vaikeaa) asiaa, että kaikkea ei voi millään muistaa. Pääpiirteet ovat kuitenkin muistissa. Verotuksesta tuli paljon tärkeää tietoa, jota tarvitsen ihan tavallisessakin elämässä, ja kannattavuuslaskelmat tulevat ehkä vastaan jossain vaiheessa elämää, jos vaikka saisin yritystä perustettua.
Oli hyödyllinen, hermoja raastava tutkinto!